Ei Aukene Ei

Ja Tiukempaan

Se Puristuu

Iänkaiken Tiukempaan

Kun Koetat Kipein Sormin Sitä Raottaa



Astelevat Nahkasiivet

Selän Taakse Taiteltuina

Omistajan Silmin Katselevat

Tätä Maailmaa

Paholainen Vasemmalla

Piru Käsipuolessaan

Arvioivat Työtään

Hymynhäive Huulillaan



Ja Mieleen Mahtuu

Mitä Mieleen Mahtuu

Ei Koskaan

Yhtään Enempää



Rusentamatta

Se Käsi Vankka

Elämänpuun Hedelmää

Pitelee Helposti

Vaikka Väännät

Puhein, Terin, Atraimin